Brüssel Kaupallinen

Brüssel Kaupallinen vuonna 2009

 

Janne Helttunen - Laulu

Petteri Korkala - Basso

Juha-Pekka Aunola - Rummut

Antti Leiviskä - Kitara

 

Brüssel Kaupallisen lyhyt syntytarina Aknestikin poikien silmin:

Meitä rupesi hirvittämään pelkän popin soitto, ja mietimme millä ihmeellä voisimme päättää settimme johonkin ihmekaaokseen. Ajattelimme hyödyntää hyvää ystäväämme Janne Helttusta ja kehittää joku loppuspektaakkeli Helmun persoonan ympärille. Helttunen on verbaalikkona vertaansa vailla, nyttemminkin suuremmalle yleisölle tuttu Ronkaisen Mikan TV dokumentista "Isänpäivä". Helttunen on aikanaan mm. osuvasti lyhentänyt nimen "Aknestik" muotoon AT ja kuvaillut AT:n musiikin olevan "äärimmäistä keskirankaisua". Suunnitelmasta kehkeytyi Helttusen ympärille bändi nimeltä Bryssel Kaupallinen.

 

Alkuperäinen kokoonpano:
Janne Helttunen: laulu
Timo "Rautsi" Rautio: rummut
Teemu Vääräniemi: kitara
Rautalin huivi päässä: rummut

 

No, treenejä ei vissiin Brysselillä ehtinyt olla ennen keikkaa ja kuinka ollakaan, Vääräniemi ei saapunut lainkaan ensimmäiselle keikalle Rovaniemeltä. Puhuimme siis paikan päällä Rauhalassa basistiksi kitaristin tilalle vanhan kellolaisen kaverimme ja naapurini Kyösti Soinin, joka ei ollut eläissään soittanut mitään soitinta. Köpä oli kuitenkin hirmunosteessa, sillä oli hirveän pitkä tukka ja se vaahtosi Mudhoneystä ja Soundgardenista, ennen kuin Nirvanan toka levystä ja laajemmasta Seattlen Subpop-ilmiöstä oli mitään hajua. Täysin oikea mies meidän "poikabändiin". Keikka oli hirmumenestys, yleisö oli haltioissaan.

 

Syykin oli kyllä selvä, Helttusella oli kuitenkin selvät sävelet alusta lähtien, huippu-urheilijana hän liikkui aina Brysselin 10 minuutin setin aikana yhtä paljon kuin koko Sielun Veljet yhteensä tunnin aikana, eli saman kuin Aknestik vuodessa ja keskiverto etelän fiilistelijä koko elämänsä aikana. Helttusen tekstit oli alusta lähtien yhtä poikkeuksellista kuin lavaesiintyminenkin jota edelsi aina kymmenen (kyllä=10!) kilometrin juoksulenkki. David Lee Roth ja Henry Rollins kestävyysjuoksijan ruumissa.

 

Janne kuvaili teksteissään mm seuraavia asioita: oululaista urheilupyhättöä Raatin stadionia kappaleella Drive-in WC, ruotsalaisten Ramlösan juontia kappaleella Ruåttin poika, terveellisen ruokavalion ja makoisan suolan välistä ristiriitaa teoksessa Suolaa, 4 tai 14 kappaleen tekstillinen tematiikka ei nyt kyllä enää muistu mieleen, enkä jaksa nyt Helttusellekaan soittaa, kun juttua tulisi luuriin ainakin puoli tuntia. Seuraa mieleen tulevia tekstipätkiä Brysselin alkuaikojen tuotannosta:

 

"Pitkospuita pitkin Raattiin
Siellä se on se Suomen ainoa Drive-in Wc"

 

"Olen kantoraketti
Määränpäänä Eurooppa
Lontoon nahkaluolat"

 

"Koputan lattiaan
Miksei kukaan tule avaamaan
Miksi mulle aina käy näin?"

 

Keikan jälkeen kysyin sitten vessassa Oulun ja Suomen oikeasti vakuuttavimman vaihtoehto-orkesterin eli Electric Blue Peggy Sue and the Revolutionions from Marsin laulaja Ray Katziltä mielipiteen Brysselistä. Katzyläinen vastasi: "Ääh, teekkarihuumoria!" mikä ei varmaan mennyt kovin pahasti ohi, mutta siitä kuitenkin alkoi Brysselin evoluutio.

 

Ja niin sillekin huumoriorkesterille sitten kuitenkin kävi, että noin puolen vuoden yhteiselon jälkeen Brysselistä kehkeytyi oikea bändi, Rautalin väistyi ja vuoden parin sisällä oululaisella vaihtoehtolevy-yhtiöllä Bad Vugumilla oli uusi iskunyrkki tallissaan. "Oikeassa" Brysselissä Helttusen lisäksi rumputti JP Aunola, kitaroi Veli-Matti Ylihukka ja bassosi Tom Sirviö, myöhemmin islantilainen Björkin kälymies Ari.

 

Lainattu Aknestikin kotisivuilta.
Kiitos Takalon Jukka.